Vaikka tällä harrastuksella ei olekaan kausimaksua, ei tämä silti ihan ilmaista ole kuitenkaan. Erittelen tässä postauksessa hieman kuluja, joita tässä harrastuksessa saattaa joutua pulittamaan.
Kulkuväline ja sen kustannukset. Jotta pääset edes paikkoihin päinkään, tarvitset jonkin kulkuvälineen. Harvemmin autiotaloja on taajama-alueella kävelymatkan päässä. Itse kuljen autolla, ja sehän tarvitsee liikkuakseen polttoainetta. Esimerkiksi 200km edestakainen matkakin maksaa jo jonkin verran, vaikka siinä reitillä olisikin useampi autiotalo. Onneksi kuluja saa jaettua, jos mukana on muita harrastajia. Kimppakyydit kunniaan!
Varusteet. Tarvitset mukaasi tietenkin taskulampun, sekä jonkinnäköisen kameran. Itse kuvaan järjestelmäkameralla sekä kännykällä. Myös hyvät kengät on kannattava hankinta, sillä usein lattioilla on lasinsirpaleita, nauloja tai jopa käytettyjä neuloja. Panosta omaan turvallisuuteesi. Suojahanskat on myös hyvä olla taskussa mukana.
Eväät. Pitäähän sitä ihmisen syödä. Monesti reissut kestävä useita tunteja, joskus on mennyt jopa 9 tuntia koko reissussa. Joko sitä käydään kaupasta jotain pientä, tai sitten jostain ruokapaikasta kunnon ruokaa. Itselle tulee helposti nälkäkiukku, joten pidän reissuilla aina autossa mukana esim. pähkinöitä ja vissyä pahimpaan nälkään.
Odottamattomat kulut. Kaikki ei aina mene kuten strömsössä, ja reissunpäällä sattuu ja tapahtuu. Olemme esimerkiksi jääneet autolla jumiin lumihankeen - Ei muutakuin hinausautoa tilaamaan. Puhelin on tippunut järveen, se meni onneksi vakuutuksesta. Ystäväni teloi kätensä rikkinäiseen ikkunaan, joten päivystysreissuhan siitä tuli, ja muutaman kympin lasku perään. Eli aina kannattaa varautua siihen, että kaikkea voi tapahtua vaikka sitä vähiten odottaa. Mutta huumorilla on onneksi aina selvitty tilanteesta kuin tilanteesta, ja omasta ensiapukoulutuksestanikin on ollut hyötyä!
