Olen Tuuli, ja mulla on hieman erikoisempi harrastus...
Harrastan nimittäin autitalojen ja muiden jännittävien paikkojen valokuvaamista.
Tätä kutsutaan Urban explorationiksi, eli urbaaniksi löytöretkeilyksi. Aloitin harrastukseni noin. 5 vuotta sitten, kun tapasin poikaystäväni joka jo harrasti tätä oman ystävänsä kanssa. Halusin ehdottomasti mukaan näille tutkimusmatkoille ja jäin heti koukkuun, vaikka välillä pelottikin niin paljon että sydän pomppasi kurkkuun pienestäkin rasahduksesta.
Tässä harrastuksessa nimenomaan se adrenaliini koukuttaa. Se tunne on samaan aikaan karmiva ja innokas, kun astut sisään aavemaisen hiljaiseen taloon, jossa tavarat ovat olleet paikoillaan pölyttymässä useita vuosikymmeniä. Seinillä on hämähäkinseittiä, ilmavirta liikuttaa reikiintyneitä verhoja rikkinäisissä ikkunoissa. Kuunvalo kimaltelee kauniissa vanhoissa huonekaluissa ja astioissa, jotka on jääneet paikoilleen, aivan kuin asunnosta olisi lähdetty kiireellä.
Aion kertoa blogissani lisää harrastuksestani, sen parhaista puolista, vaaroista sekä kustannuksista - Kuvia unohtamatta!
Tervetuloa matkalle mukaan, toivottavasti viihdyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti